Varo ankeuttajan suudelmaa

Olen jättänyt Harry Pottereiden lukemisen pojilleni. Luin ensimmäistä kirjaa pitkän matkaa ja kahlasin seuraavia sen verran, että opin tuntemaan ankeuttajan.

Ankeuttajat käyttävät ravintonaan positiivisia tunteita ja ollessaan läsnä tuovat ihmisten huonoimmat muistot mieleen. Kuulostaa inhottavalta. Jos joku alistuu pitkään niiden läsnäololle, hän menettää järkensä. Ja jos ankeuttaja pääsee suutelemaan, se imee uhrinsa sieluttomaksi heti.

No mutta. Perustellusti voisi väittää, että Suomihan on oikea ankeuttajien maa. Olemme yksi maailman väkivaltaisimmista kansoista ja keikumme itsemurhatilastojen kärkipaikoilla. Toissa vuonna masennuksen takia oltiin poissa 2,5 miljoonaa työpäivää. Synkkää.

Voi ankeus sentään! Suomalaisten perimässä, kasvatuksessa ja aivotoiminnassa riittää vielä tutkittavaa, jotta tilanne saadaan korjattua. Masentunut ei kovinkaan usein ole aktiivinen ja tietoisesti toisia ankeuttava. He ovat ihan eri tyyppejä: vakituisia valittajia, ruttunaamoja ja usein syntymästään suivaantuneita ihmisiä. Työyhteisössä he ovat kuin virtahepoja, jotka vipattavat jatkuvasti hännällään rapaa ympärilleen.

Hyvä työilmapiiri on viihtyvyyden perustekijä, ja muutama nurin päin maailmaa katsova ikuinen tyhjästä rutisija tuhoaa sen helposti. Mikään ei ole työpaikalla tylsempää kuin työpisteestä toiseen kulkeva ruikuttaja, jolla ei ole töitä ja joka yrittää saada muutkin laiminlyömään hommansa.

Pahin työpaikan ankeuttajan rooli lankeaa luonnollisesti tehtävistään pihalla olevalle esimiehelle. Karmeita esimerkkejä ovat he, jotka unohtavat porukkansa tyystin. Koiraakin voi nöyryyttää jättämällä sen kokonaan huomiotta. Sama pätee ihmisiin, vaikeneminen on voimakas viesti. Jos esimies käyttäytymisellään ilmaisee, että olet minulle vain ilmaa, ankeuttajan suudelma on alkanut. Seuraavana menee sielu.

Kommentit

Kommentoi

Arkisto

Tilaa RSS-syöte