Tarjan Blogi

Päivä munattomana mikkihiirenä

Kirjoitettu: 25.01.2010, 15:24

Viime viikolla uutisissa väitettiin, että autoalalla vallinnut maskuliininen kulttuuri on murtumassa. Murtumassa se nimenomaan on, ei vielä murtunut. Googlasin nainen auton ostajana -hakusanalla ja törmäsin tunteita pursuavaan mielipiteiden vaihtoon. Löytyi uskomattomia tarinoita siitä, kuinka naisen on vaikea ostaa auto. Miehet kuulemma pitävät autoista, joissa on munaa: ne eivät sihise ja suhise kuin ompelukone ja niitä ohjataan kaasulla. Ja munattomat mikkihiiret, naiset ja naismaiset miehet siis, pitävät autoista, jotka muistuttavat sulanutta saippuaa.

Ajan paljon. Säilössäni olisi tukku tarinoita naisena olemisesta autokaupassa ja siitä, kun nainen asioi huollossa. Mutta antaa olla. Vanhat käsitykset ovat piintyneitä. Se tuli todistettua jälleen kerran. Olen aina ajanut kookkaalla autolla. Opettelin ajamaan aikoinaan pikkubussilla ja ajoin kuorma-autokortin. Pienestä autosta ei näe minnekään ja sen kyydissä tulee vaikutelma yliajetuksi tulemisen helppoudesta.

Vein äskettäin autoni huoltoon ja olin varannut sijaisauton sekä erikseen luvan pitää sitä yön yli. Päivä oli kiireinen enkä välttämättä ehtinyt huoltoon ennen kuin aamulla. Huoltopäällikölle sopi hyvin, että ajan autolla Helsingistä Hyvinkäälle ja aamulla takaisin.

Sijaisauton luovuttaja avasi keskustelun: "Minulla on nyt sinulle hyvin erikoinen auto." Odotukseni nousivat, sillä ajattelin saavani jonkun omaa autoani hienomman ajoneuvon käyttöön. Ilmiselvästi miehellä oli jo seuraavan auton myynti mielessä. Kissan viikset! Nuori mies työnsi minulle Peugeot 107:n avaimet käteen.

Alkoi vilkas keskustelu. Kysyin, ajatteliko mies minun tosiaan ajavan kirpulla toista sataa kilometriä kahdenkymmenen asteen pakkasessa yötä vasten ja aamulla uudelleen. Ei mies mitään ajatellut. Hän vain katsoi varauslistaa: "Yksi nainen, sille toi pösö".

Nyt tiedän, miltä tuntuu olla munaton mikkihiiri. Se tunne syntyi pikkupösössä rekkojen seassa Länsiväylällä.

Share |

Kommentit

Kommentoi

Tasa-arvoakin löytyy

26.01.2010, 10:39

Tutulta kuulostaa, mutta ei mitenkään pelkästään vain naisten ongelmalta. Vaihtaessani muutaman vuoden välein autoa olen
kolmella viime kerralla käynyt kalliinpuoleisina laatutuotteina pidettyjä autoja edustavassa isossa liikkeessä
yrittämässä turhaan ostaa autoa. Siellä saa mieskin potkiskella renkaita kenenkään häiritsemättä myyjien seurustellessa
keskenään. Keskeyttämällä heidän rattoisan kahvituokionsa väkisin onnistuin yhdellä kerralla jättämään yhteystietoni,
minkä jälkeen sieltä on tullut mainospostia kotiin. Seuraavan autonvaihdon yhteydessä menin samaan liikkeeseen
kutsuttuna uuden mallin ensiesittelyyn. Myyjän huomion saaminen vaati taas määrätietoista perässäjuoksemista, mutta
lopulta hän lupasi ottaa yhteyttä heti, kun uusi malli saataisiin koeajoon. Mitään ei koskaan kuulunut - siitä on nyt
kaksi vuotta...

3score

Tutulta kuulostaa	25.01.2010, 18:14
Ajoin edellisellä autollani 16 vuotta. Olin aikeissa vaihtaa sen uuteen kun ajovuosia oli vasta neljä. Seisoskelin aikani maahantuojan hallissa odotellen, että joku myyjistä ehtisi luokseni. Ei ehtinyt. Olin heille kuin ilmaa. Ehkä he koettivat löytää ensin sen miehen, jonka kanssa kuvittelivat minun tulleen. Vuosi sitten ostin uuden auton. Vaihdoin merkkiä. Amneris

Arkisto

Asko, mitä sanoisit? 01.09.2010, 13:32

Konsulttina oppii 19.08.2010, 10:55

Voi pomo-piru-parkaa! 23.06.2010, 16:03

Kerro, että rakastat 25.05.2010, 09:27

Hyvät tulokset haastavat meidät 23.04.2010, 10:22

Vanha koira oppii syömään 07.04.2010, 16:47

Varo ankeuttajan suudelmaa 25.02.2010, 12:41

HR tarvitsee viestintää ja päinvastoin 09.02.2010, 13:08

Päivä munattomana mikkihiirenä 25.01.2010, 15:24

Kirjoittaminen ei ole mitään 08.01.2010, 13:36

Innostusta strategiasta 22.12.2009, 12:18

Tilaa RSS-syöte

Aktuellt på Cocomms

Tarjan Blogi

Päivä munattomana mikkihiirenä

Kommentit

Arkisto