Surkeat johtajat sivuun

Olen seurannut johtamisesta käytävää keskustelua tiiviisti parikymmentä vuotta. Sinä aikana monissa organisaatioissa johtamisen laatu on parantunut aimo harppauksin tai varmasti ja vakaasti pienin askelin. Mutta valitettavasti jotkut ovat jääneet lähtöruutuun.

Suomessa on fiksu ja koulutettu kansa. Sivistystasomme on korkea ja olemme kehittyneet tiikerin loikalla agraariyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan. Mutta johtamisen taso on joissakin organisaatioissa edelleen surkea. Tieto ei kulje, kehityskeskusteluita ei pidetä, palautetta ei anneta, tavoitteet ovat epäselvät, asioita sanellaan ja ihmisiä kyykytetään.

Kiusaamistapauksia pullahtelee julkisuuteen vähän väliä. Seksuaalinen häirintä rehottaa monissa paikoissa. Ei siitä montaakaan vuotta ole, kun minuakin kouraisi teollisuuspohatan suuri kopra ronskisti takapuolesta ja ihan kaikkien nähden. Kuului vissiin etuihin. Kämmenen läväys oli lähteä salamannopeasti suoraan käpälöijän  alaleukaan, mutta onneksi hillitsemiskäsky ehti aivoista ennen kuin ranne nousi.

Sovinismi rehottaa edelleen monissa työpaikoissa. Naispuoliset kollegat ovat tyttöjä. Heille puhutaan vain arkipäivän perheasioista ja strategiakeskusteluista heidät suljetaan ulos.  Johtajiksi valitaan oman alansa asiantuntijoita, jotka eivät ymmärrä ihmisten johtamisesta yhtään mitään. Työntekijöitä jätetään heitteille ja heitä suljetaan yhteisön ulkopuolelle.

On aivan turhaa anella ihmisiä olemaan pidempään töissä, ellei johtaminen ole kunnossa. Jos surkeat johtajat siirretään muihin hommiin ja päteviä palkataan tilalle, on työurien pidentymisestä jotain toivoa.

Kommentit

Kommentoi

Arkisto

Tilaa RSS-syöte