Innostusta strategiasta

Pitkällä kokemuksella on puolensa ja puolensa: silmien lähinäkö menee, mutta muunlainen kaukonäkö harjaantuu. Asioita alkaa nähdä uudessa valossa, uudella tavalla ja pitkällä perspektiivillä. Silloin, kun aloittelin työelämääni, yrityksen strategiaprosessi oli kaikilla organisaatioilla samanlainen, ihan yhtä tylsän suoraviivainen.

Isot pojat pakkasivat attaseasalkkunsa ja nousivat Lapin lentokoneeseen. He rantautuivat pariksi päiväksi ja yöksi vaivaiskoivujen sekaan pohtimaan, kuinka sota asiakkaista voitetaan. Johtoryhmä palasi aikanaan työpaikoilleen. Salkku suorastaan hohti valaistunutta viisautta, ja ainakin viestintäosastolla tiedettiin, että sieltä sen sisuksista pursuaa paljon töitä.

Strategiaprosessin seuraava askel oli jalkautuksen mietintä.  Haastavin pohdinnan paikka oli porukan sitouttaminen strategian toteutukseen - muutenhan se ei koskaan muuttuisi tyytyväisiksi asiakkaiksi, hämmästyneiksi kilpailijoiksi, kassavirraksi ja entistä paremmaksi omistaja-arvoksi. Fiksut osasivat ottaa tiedon lisäksi käännytystehtävään mukaan myös tunnetta.

Noiden aikojen jälkeen on Collinsit, Druckerit, Hamelit, Porterit ja Ridderstrålet luettu. Nämä kaikki tietäjät ovat esittäneet viisaita näkemyksiä strategisesta ketteryydestä, siilikonseptista, ruohonjuuritason aktiivisuudesta, innovatiivisuuteen innostavasta yrityskulttuurista ja henkilöstön luovuuden kirvoittamisesta.

Opit on omaksuttu, ja edistyksellisissä organisaatioissa strategiaprosessi on onneksi muuttunut henkilöstön mukaan ottavaksi dialogiksi. Yksisuuntainen tiedottaminen on samoin vaihtunut yhdessä tehtäväksi viestinnäksi. Kun strategia synnytetään porukalla, ei jalkautusta ja sitouttamista tarvitsee enää tuskailla. Sitä paitsi suurin äly osallistavassa strategiaprosessissa on henkilöstön viisauden hyödyntäminen. Olisi lyhytnäköistä jättää sellainen voimavara käyttämättä.  Työstään innostuneet ihmiset innostuvat myös strategiasta.

Kommentit

Kommentoi

Arkisto

Tilaa RSS-syöte